Vietin eilisen lauantain lehmänhermoisena tarjoilijana katsellen kun paikka hajoaa käsiin.
Lounalle oli varauksia 20 mutta sisään ovista ja ikkunoista tupsahteli yhteensä 51 asiakasta, terassi oli täynnä (MARRASKUUSSA melkein) ja toinen tarjoilija aloittanut EILEN eikä puhu ENGLANTIA.
Henkilökunnan ruokana oli lounaalla ja illallisella perunamuusia. Illalla saatiin kukin säännöstelty annos muusia; joku kolme ruokalusikallista, niin että kaikille riitti. Meitä on myös kielletty juomasta vettä työvuoron aikana, taukoja lukuunottamatta.
Illalliselle oli varauksia 52 ja ihmiset odotti pöytää jostain ysistä puol yhteentoista, sitten tietty alkuruoat kestää puol tuntia ja pääruoka toiset puoli tuntia, koska keittiö on sulaa kaaosta. Kävin aina välillä kysymässä annoksista puuttuvia komponentteja kuuluvaksi, huomatakseni että commi on heittänyt kyseisen ruoka-aineen lattialle tai muuta vastaavaa. Ai niin yhden pöydän alut kesti jonku tunnin koska "keitto oli jäässä". Tosin illan ensimmäiseen pöytääni sain pääruoat jo vartissa, jota ihmettelin itse ääneen useaan kertaan.
Kolmas tarjoilija lähetettiin kotiin kesken illan kun se oli ottanut tilauksia useista pöydistä, kuitenkaan laittamatta niitä koneelle. Huutoa kuului puoli tuntia ja sitten paukkui ovet.
Baarimikko istui kesken iltaa baarin lattialla ja korjasi työkenkiään mustalla teipillä. Niistä oli puoliksi kokonaan irronut pohjat ja irtisanoutumisaikaa on vielä kolme 15 tuntista vuoroa jäljellä. Olisin vaan halunnu kuulla mitä omistajalla on sanottavaa niistä kengistä. Ja aivan varmasti on jotain sanottavaa. Parhaat työkengät, ikinä.
Säännöllisin väli-ajoin koin suurta pahan olon tunnetta kun vilkaisin uuden mies tarjoilijan vatsan seutua huomatakseni että sen paita (ja housut) on jotain kolme kokoa liian pienet ja hänen karvainen vatsansa pilkottaa iloisesti nappien salliman aukeaman takaa. Asiakkaalle tämä iloinen aukeama on silmäntasolla. Takaapäin tarjoitui näkymä liian pienistä Bossin farkuista ja kunnon miehekkäästä Muffin topista. Kuuntelin kauhulla kun se otti jälkiruokatilausta ja yritti vastata kysymyksiin Walesilaisista juustoista. Välillä uusi tarjoilija pureskeli purukumia, seisoi kädet taskussa tai puuskassa tai lanteilla ja tuijotti kaaoksen ajautuneita pöytiään. Itketti ja nauratti. Välillä oksetti. Lohduttava ajatus on kuitenkin että kun se on tuolla hetken töissä niin alkaa ylimääräiset kilot karista, perunadietti on todistetusti aika lyömätön. Päinvastoin kaikkien karppaajien odotuksia; -5 kiloa.
15 tuntinen päivä kuitenkin loppui aikanaan ja pääsin sieltä hengissä pois. Tosin pitää todeta että eilen illalla asiakkaat oli niin ihania että sekin auttoi. Kellään ei mennyt hermot odotellessa ja kaikki oli ihania.
Huokaisin juuri helpotuksesta.
