Leipää ja voita

Se on siis Bread and Butter Pudding. Leipä ja voi jälkiruoka. Meillä töissä se tehdään briossista ja väliin laitetaan karamellisoitua banaanivanukasta ja tarjoillaan Earl Grey kermavaahdon kanssa. Tykästyin tähän versioon nin paljon että oli pakko ite kotona yrittää tehdä jälkkäriä. Ensimmäisellä kerralla tein kuitenkin ihan  perusversion. 

Käytin Nigella Lawsonin reseptin pohjaa:

3 munaa

3rkl sokeria

2,4 dl maitoa 

2,4dl kermaa

0,5 tl vaniljaesanssia

1 paketin paahtoleipää

50g voita

rusinoita uitettuna Marsalassa

ja tarjoituna vaniljakastikkeen kanssa

Koko juttu on helppo tehdä: leipä saa olla hiukan vanhentunutta. Palaset paahdetaan, sitten voidellaan ja asetellaan uunivuokaan. Sekaan ripotellaan rusinat ja päälle kaadetaan maito-muna seos.

Mitä Nigella oli unohtanut mainita oli että maito-muna seosta kannattaa maustaa kanelilla tai muskottipähkinällä. 

Pohja hyytyy pehmeäksi ja pinta jää mukavan rapeaksi. Lukuunottamatta palaneita rusinoita joita en tajunnu piilottaa pinnan alle.

Oli ehkä vähän liian täyttävä setti. Sain jälkiruokahalvauksen.

Viikoloppuna käytiin kattomassa Adam Riches stand up esitys sohossa mikä oli huippu hauska. Mies huuti tunnin suoraan pienessä teatterissa, metsästi liskoja, ampui yleisöä vesipyssyillä ja pelasi tennistä. Nauroin tunnin putkeen. Olihan se erilaista ku Steward Lee älykköhuumori.

Lauantaina saatiin uus hella, ku vanhasta kaks keittolevyä jo sano POKS. 

Sunnuntaina käytiin National Portrait Galleryssä Lucien Freadin näyttelyssä, joka oli tupaten täynnä. 

Lontoossa paistaa aurinko täysiä ja on 15 astetta lämmintä. Helmikuussa. Mahtavaa.

Helmikuu on vihdoin täällä

Olihan sitä jo odotettukin!

Lontoossa on vain muutama lämpöaste ja osa ihmisistä kulkee silti ulkona ilman takkia tai sukkia tai vaikka ihan vaan kesäkengissä. Hullut!

Käytiin uudestaan äänestämässä viime lauantaina suurlähetystöllä ja yritettiin jopa päästä luonnontieteelliseen museoon mutta sinne oli satojen metrien jono. Lauantai ja viikonloput on muutenkin niin huonoja päiviä mennä keskustaan. Kaikki ruokapaiaktkin oli täynnä joten päätettiin hypätä takaisin metroon ja palata pohjois-Lontooseen. Päästiinkin taas kerran The Queeniin lauantailounaalle! Se on ihan loistava paikka.

Sunnuntaina oli ohjelmassa sunnuntai lounaan tekeminen. Ostin Davelle joululahjaks Heston Blumenthalin uuden keittokirjan Heston Blumenthal at home, kun se niin tykkäsi siitä edellisestä, jonka sai vanhemmiltaan joulullahjaksi. Ja sitten se on innolla katsonu sitä kokkausohjelmaa How to cook like Heston johon se kirja perustuu. 

Sarjan idea on ottaa yksi perusraakaaine per jakso ja parantaa sen kokkausmetodeja Hestonin Fat Duck kemia hässäkällä. Edellisen jakson raaka-aine oli kana. Joten mekin päätettiin tehdä kokonainen paahdettu kana uunissa. 

Ensin kanaa uitetaan suolaliemessä yön yli. Sitten sille tehdään ties mitä ja sen jälkeen paistetaan uunissa kaksi tuntia, jonka jälkeen se lepää tunnin ja menee uudestaan uuniin 10 minuutiksi. 

Kana lepää ennen paluutaan kuumaan uuniin

Kuulostaa aika helpolta, mutta kun sitä sivusta seuraa niin ei se niin helpolta näyttänyt. Varsinkin jos yrittää samalla tehdä ja ajoittaa kastikkeen, paahdetut perunat ja kasviksia. Kana luisui ainakin kerran uunin pohjalle, tehtiin molemmat pari virhettä tai unohdettiin joku osa reseptistä kokonaan, mutta tää olikin vähän niinkuin harjoituskierros.

No koko päivän tuloksena oli paras kana mitä ollaan ikinä syöty, joten oli se ainakin kaiken sen arvoista.

Ja kuukauden päästä mennään syömään Dinner with Heston Blumenthal koska onnistuin vihdoin saamaan pöytävarauksen.