Joululahjalauantai

Lauantaina oli meidän virallinen joululahjojen ostopäivä tehoisku. Ei haluttu mennä keskustaan joten aamulla aikasin päätettiin lähteä Stratfordin uuteen valtavaan Westfieldiin. Wesfield on sellanen valtava ostoskeskus Länsi-Lontoossa, mut nyt ne on rakentanu uuden Westfieldin Itä-Lontooseen Olympialaisia varten. Ensi kesää varten rakenteille oleva Olympia puisto on aivan ostoskeskuksen vieressä ja sinne näkeekin aika hyvin. Valtava. Olympia puisto ja itse ostoskeskus. 

Tultiin paikalle yhdeltätoista ja siellä oli jo paljon väkeä muttei yhtään niin paljon kuin mitä oltiin oletettu. Pääsi liikkumaan ihan mukavasti vaikka kassoille olikin jo pitkät jonot. Tehtiin kunnon tehoisku ostokset ja sitten käytiin hampparilounaalla Gourmet Burger kitchenissä, koska se oli vähiten täynnä kaikista muista paikoista.

Siellä on luistiratakin!

Kun tultiin lounaan jälkeen takasin kaupoille huomattiin että nyt on väkeä enmmän kuin laki sallii liikeellä, ostettiin pikaisesti vielä muutama lahja, käytiin ruokakaupassa ja äkkiä kotiin. Tää oli ilmeisesti se toiseksi kiireisin joulun ostospäivä.

Tykkäsin paljon enemmän tästä uudesta Idän westfieldistä kuin siitä alkuperäisestä. Ihan loistopaikka varsinki lahjojen ostoon ja shoppailuun. Pakko mennä joskus uudestaan. 

Ai niin ja ihan älyttömin juttu: Daven äiti on hankkinu meille huhtikuuks liput kattomaan Jerry Seinfeldiä Manchesterissä! Ihan älytöntä. Sitä odotellessa.

Muutaman päivän päästä kuitenki Suomeen joulun viettoon ja kattoon perhettä ja kavereita!

Daven syntymäpäivät

Viime viikonloppuna oli Daven synttärit, mut en mä oo ehtiny tänne mitään laittaa kun töissä on ollu se pikkujoulukausi kamalimmillaan ja oon periaatteessa vaan ollu koko ajan töissä tai kotona nukkumassa.

Synttäriviikonloppu oli kuitenkin aivan mahtava! 

Daven oikee syntymäpäivä oli perjantaina, joten tultuani töistä kotiin kolmelta, heräsin aamu seiskalta onnittelemaan, jakamaan lahjat ja sain jopa aikaan pienen synttäri brownien kakkukynttilällä. Tosin olin tehnyt brownies jo aikasemmin ja laittanu lautasellekki edellisenä päivänä. Dave sai lahjaks Skyrim-pelin, pipon ja tammikuussa mennään kattomaan Steward Leetä!

Lauantaina Daven vanhemmat oli Turnpike Lanelle käymään ja mentiin The Queens pubiin crouch endissä lounaalle ja yrittämään löytää joululahjoja.

Lauantai-illalla oli perinteisen synttäri-illallisen vuoro. Mä olin valinnu paikaks Magdalen ravintolan London Bridgen lähellä. Ranskalainen ruoka kohtaa Englannin ja mukavan rento palvelutyyli.

Syötiin pääruokana molemmat täydellisesti tehtyä peltopyytä.

Jälkkärit oli kuitenki kaikista parhaita: Sticky date pudding eli tahmea lämmin viikuna kakku ja vaniljajäätelöä. Aivan parasta.

Dave söi lämpimän kvinoa, luumu ja omena crumblen ja sen kanssa lämmintä vaniljakastiketta. Vaihdettiin jälkkäreitä puolessa välissä mut oon sitä mieltä et mun oli parempi.

Ja ihan niinku ei oltais oltu herkuteltu tarpeeks tehtiin sunnuntaina vielä kunnon suklainen synttärikakku. Tein ekaa kertaa suklaa frostingia eli kuorrutetta. Sitä saiki syödä sit koko loppu viikon.

Jos haluat lukea tarkemmin ravintolavierailusta niin käväise täällä.

Komediaa ja koristeita

Torstaina käytiin kattomassa Hammersmith Apollo teatterissa Steven Merchantin stand up komedia esitys. Liput oli lahja Daven vanhemmilta. Ihan mahtava.

 

Perjantaina kävin ostamassa meille jouluvalot sisälle JA pienen joulukuusen! Se on pikkuruinen aito ruukkukuusi, jota yritän nyt pitää hengissä jouluun asti. Sittenhän se voi käydä istuttamassa johonkin tammikuussa. Dave sano että ei sais laittaa joulukoristeita kuin vasta hänen syntymäpäivänsä jälkeen. Mutta jos mä sinne saakka odotan niin olisin saanut nauttia kaikesta vaan kaksi viikkoa, joten perjantaiseen syntymäpäivään saakka koristeet juhlistaa Davea, eikä joulua. Meillä on siis oikeastaan pieni syntymäpäivä kuusi. Aion jostain vielä löytää pienen tähden kuusen latvaan.

Sunnuntaina tutustuin sellaiseen ikivanhaan brittijuttuun kuin mince pie. Mince tarkoittaa siis jauhelihaa JA makeaa kuivahedelmäsekoitusta jossa on mausteita, jota laitetaan piiraan sisään ja syödään jouluaikaan. Senkin kanssa syödään tietyntyyppistä custardia, niinkuin kaikken kanssa täälllä. Kerrankin ei liian makea britti valmisjälkkäri, vaan valitettavasti aika addiktoiva.

Viime viikko meni ohi niin nopeesti ja nyt on enää kolme työviikkoa jouluun! Sitä ennen kuitenkin tällä viikolla on Daven synttärit ja mulla viikonloppu vapaa töistä varattuna juhlistamiseen. Sitä odotellessa töitä.

Hauskaa viikkoa kaikille!

Kuumia puheenaiheita

Täällä kampaajareissu kestää KOLME tuntia. Ihan älytöntä. Eihän sinne nyt mennä olemaan. Kahdessa tunnissa ne on saanut vasta värin ja pesun tehtyä. Huoh. Varaa siihen sitten koko päivä.

Päivän kuumia puheenaiheita:

Mystiset agressiiviset leppäkertut joita on kuulemma joka puolella. Ja ne ei ole niitä tavallisia vaan jotain mutantteja koska niillä on punaiset pilkut mustalla pohjalla, ne on rumia ja ne lentää SUORAAN päin.

Vanhentuneiden mango palojen syöminen.

Hunajan ihmevaikutukset ja allergia sitruunalle.

Viinikaupan myyjä joka innokkaasti tyrkytti apua mutta ei kuitenkaan osannut suositella tietystä ryhmästä mitään järkevää, ei tiennyt mitään vuosikerroista ja myönsi ettei edes pidä tai koskaan maista kyseistä tuotetta. Bordeauxta se olisi kuulemma osannut kaikki vuosikerrat. Kiitos tästä. Sitten kun valitsin tuotteen, sitten se osasi kehua sitä hyväksi ostokseksi. Jaahas.

Naispuolisten hypotermia potilaiden sadat tapaukset pikkujouluaikaan Britanniassa. Baariin ja baarista kotiin ilman takkia tai kenkiä. Alkoholi vielä edistää hypotermian mahdollisuutta.

Ai niin ja kampaaja kysyi että juhlitaanko Suomessa joulua.

Pikkujoulukauden virallinen käynnistys

Jokaisen ravintola-alalla työskentelevän lempikausi on täällä: isännöin eilen ensimmäiset pikkujoulut töissä, joten kolmen viikon kauhu ja painajainen on virallisesti alkanut. 

Oikeestaan isännöin KAHDET joista toinen oli vaan lounas, joten lasketaanko tuota nyt ollenkaan edes. Illalla olleet pienet yksityisillalliset huipentui siihen että kansa istui yksityishuoneessa kolme tuntia juoden vettä, sitten sulkemisaikaan tilasi YKSITOISTA erilaista cocktailia. Miten ihmiset osaa olla niin julmia? Baarista seuraavaan vartin ajan kuuluva maaninen sheikkauksen ääni oli korvia huumaava. Mutta pojilla kesti kuitenkin pokka!

Jouduin jäämään töihin ylimääräiset kaksi tuntia, tuplavuoron jälkeen, kaataakseni sitä vettä, missasin viimeisen metron ja jouduin ottamaan yöbussin kotiin. Pikkujoulu kausi on aivan mahtava! Tip tap tip. 

Odotan innolla vertailua Englantilaisten ja Suomalaisten pikkujoulukulttuurista, ei kai täälläkään voida välttyä tietyiltä ylilyönneilta kun on firmanbileet kyseessä.

Tänään kampaaja Crouch Endissa ja  illalla Steven Merchantin stand up keikka.

Tölkkiherkku

Suomessa kun on töissä sunnuntaisin tai pyhäpäivisin niin siitähän saa korvausta. Tuplapalkka sunnuntaisin on jokaisen tarjoilijan sydäntälämmittävä pelastus. Sen takia aika moni ravintola onkin kiinni sunnuntaisin. Aikaisemmin Helsingissä Töölönrannassa oli sunnuntaisin vaan brunssi mikä tarkotti nopeaa kuuden tunnin pyrähdystä. Edellinen työpaikka Savoy oli mukavasti kiinni sunnuntaina, mikä oli aina viikonlopun pelastus. Mitä pyhäpäiviin tulee niin oon aina ollu sellasessa paikassa töissä ettei oo tarvinnut koskaan olla töissä jouluna ja uutena vuotenakin vaan alkuiltaan asti. Mikä on ollu aivan mahtavaa.

Täällä sitten taas sunnuntai ei oo enää mikään pyhäpäivä. Monet ravintolat on auki ihan normaalisti, ehkä menee vaan tunnin aikasemmin kiinni. Ravintolatyöntekijöillä on usein kiinteä vuosipalkka, joten sunnuntaista ei saa mitään ylimääräystä hyvitystä. Ja kaikki pyhäpäivät isoimmat paikat on myös auki. Kun on niin paljon niitä turisteja sun muita. Pyhäpäivistä saa ilmeisesti ylimääräisen vapaapäivän tai sitten jonkun pienen rahallisen korvauksen.

Täällä ei myöskään tunneta mitään ylityökorvauksia. Paikallinen työsuojalaki neuvoo että suositeltu työtunti määrä on 48 tuntia viikossa, mutta sen voi ilmeisesti välttää tietyillä sopimusehdoilla ja työtehtävillä. Ravintolatyöntekijöillä lukee sopimuksessa että jotain tänne päin "vaikka 48 tuntia on suositeltu viikottainen työtunti määrä, niin sopimuksen allekirjoittanut ravintolatyöntekijä ymmärtää ettei perinteinen työmäärä sovellu ravintola-alalle ja näin ollen suostuu tekemään töitä yli suositellun määrän."

Dave teki meille jonkun vaivalloisen pasta, possu, jauheliha, mozzarella, tomaatti uunivuoan joka oli mahtavaa: Baked Ziti! Nyt meillä on tuloillaan perinteinen tölkkijälkiruoka jota keitetään puoli tuntia ja Birds custardia, jota en itse osaa valmistaa ollenkaan. Tölkkijälkiruokia alettiin tehdä sodan aikaan kun ruokaa säännösteltiin, ja sitten ne jäi vaan sinne kaupan hyllylle.

Oli ehkä lievästi liian makea tämä vanukas. Ei pystyny syömään loppuun. Dave uhkaili että kokeillaan vielä niitä kahta muuta makua: hillo ja siirappi. Sokerikooma.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Torstaina on jo joulukuu!

(Tylsiä) Viikkoja

Uudessa työpaikassa nyt kaks viikkoa ja joulukausi puskee jo päälle. Muuten ihan sitä marraskuista arkea itseään. 

Kokeiltiin uudemman kerran sunnuntaina Toad in holesia eli konnia kolossa. Eli makkaroita valtavassa Yorkshire Puddingissa. Tällä kertaa tehtiin taikinaa pienempi määrä ja valvottiin uunilämpötilaa niin tuli jopa kuvattava versio. Edellinen oli vähän liian tummassa paahdossa. Dave on ulpee tosta ohjeesta koska se kuulemma toimii pomminvarmasti.

Kun heräsin keskiviikko aamuna tuplavuoron jälkeen löysin Daven jättämän cupcaken keittiön pöydältä. Päivän parasta kuppi teetä ja aamiais cupcake!

Lontoossa ihmisten työmatkat on tosi pitkiä. Puolta tuntia lyhyempi matka on harvinaisuus, joten Lontoon metrossa kaikilla on luettavaa mukana; ilmais sanomalehti Metro tai Evening Standard, juorulehtiä, kindle lukulaitteita tai kunnon vanhan aikainen KIRJA.  Itse sain vihdoin luettua loppuun Neil Gaimanin American Gods kirjan. Sinänsä harmi koska kirja on loistava, mutta helpotus koska pokkari on valtavan kokoinen ja herättää laukusta esiin kaivettaessa aina jonkinasteista huomiota. Ihmiset muutenkin aina kattelee mitä muut lukee TAI mikä perempaa tungoksessa tylsyydestä lukee toisten olan yli mitä ne lukee. Itsekkin syyllistyn samaan jos on järkyttävä tungos ja jonkun Kindle on siinä edessä. Mitä muutakaan siinä tilanteessa voi tehdä?

Semitylsä postaus kun kaikki aika menee töissä, katellessa leffoja, flunssassa tai nukkuessa. Ihanaa alkavaa talvea.

Stressi-Erkki

Se koe, jonka takia olin ihan hermona eilen. Niin hermona etten yöllä saanu kunnolla unta kun vaan luettelin alkuruokia ja pääruokia ja jälkiruokia ja lisukkeita. Luin siihen yöllä, aamulla ja vielä tauolla. Tuskin opin mitään mut kuinpahan kumminki. No sit siellä kokeessa, ensin me vastattiin niihin kysymyksiin ja sitten somppa kävi ne meidän kanssa läpi ja kerto meille mitä niihin pitää ainaki laittaa, jos ei oltu osattu. No se ranskalainen poika joka alotti kanssa eilen, niin eihän se edes ymmärtany niitä kysymyksiä kunnolla, saati sitten osannu vastata niihin. Joten sen rinnalla mä pääsin loistamaan. Eikä se nyt ollu ees vaikee. 

Toinen koe PERJANTAINA.

Tänään tein ekan lounasvuoro, käytiin keittiössä maistelemassa soooseja ja alkuruokia, ja opeteltiin niiden varaussysteemiä. 

Lähinnä ärsyttää että mulla on vaan yks työpaita. Sekin joudutaan maksamaan firmalle palkasta ja sitten sen saa omaksi. Ja se maksaa huimat 50 puntaa! Niiden housut olis maksanu 82puntaa. Päätin sitten mennä omilla HenkkaMaukka housuilla. Pystyiskö sitä elään yhdellä paidalla? Meillä on pesulapalvelu käytössä mut en silti usko et pystyn. 

Uunissa on kana-makaroni laatikko loppu viikoks, mut en yhtään tiedä kuinka kauan se on nyt ollu siellä ja että onko se ollenkaan valmis. Mun on pakko mennä ompelemaan mun housuihin henkselit. Joo, henkselit. Ja sitten varmaan pänttäämään lisää työjuttuja. Voisin myös nukkua tänä yönä T:stressi-erkki.

Päivitys: henkselit on kamalat ommella housuihin. Googlettaminen ei tuota haluttua tulosta ompeluoppaasta. Napit varastin Daven housuista.

MUARGH!

Ensimmäinen päivä töissä! 

Marssin sisään tehdäkseni töitä mutta meillä olikin sellaisen vasta rantautuneen Ranskalaismiehen kanssa alokaspäivät. Eli käytiin esimiesten kanssa läpi kaikkea mahdollista talosta. Talo on valtava hotellin yhteydessä oleva kompleksi, joten puolet ajasta opeteltiin historiaa tai harhailtiin jossain käytävällä ja yritettiin paikantaa uloskäynti tai oikea ovi. Opeteltiin talon sääntöjä ja ruokalistaa. 

Kuinka monta erilaista tapaa Englantilaisilla oikeen on paahtoleivälle? Ööh ainakin kolme! Toast, sippet, soldiers.. aivan pihalla. Sitten pitää opetella mikä on neep, haslet, rarebit, pink fir tai choc ice. Aivan pihalla. Mut KYLLÄ se SIITÄ. Ja huomenna meillä on näistä KOE. 

Piccadilly oli aivan tukossa tänään illalla ja kaiken lisäks mä menin sillä epähuomiossa yhden pysäkin väärään suuntaan. Mikä muuten tapahtu nyt ensimmäistä kertaa! Joten 20 minuutin työmatka kesti sen 45 minsaa. 

Dave tekee meille illalliseks hampurilaisia ja perunalohkoja joten pääsen syömään sitten lukemaan kokeeseen!

Hali!

Ystävistä ja läheisistä

Tosiystäviä ovat juuri ne, jotka ovat silti olemassa ja ymmärtävät [vaikka heitä ei joka päivä pystykkään näkemään].

Vaikka läheiset eivät olisi jatkuvasti läsnä, he kulkevat kyllä mukana.

                                                                                                                Niinkin henkevästä lähteestä kuin Trendi 11/2011

Tuliaisia

Osasin odottaa pakettia Suomesta Saaralta, mutten seitsemältä maanantai aamuna. Posti ei oo koskaan aikasemmin tuonu meille mitään ennen kymmentä. Onneks Dave on hereillä ja tilanteen tasalla saadakseen oven auki. Paketissa on parhaita Suomalaisia asioita eli karkkia ja Trendi-lehti! Tuli ikävä Suomeen kun selaili Trendiä. Pystyn kerrankin olematta heti avaamasta karkkipussia kun ajankohta on niin petollinen.

Saaran paketin kohokohta on Amsterdamin tuliainen Van Gogh museosta Almond Blossoms printillinen sateenvarjo! Se on niin hieno että otetaan käyttöön vasta kun kaikki muut sateenvarjot on hukattu tai kadotettu.. Samalla oon kateellinen koska Saara näin kertoo nähneensä kyseisen maalauksen luonnossa.

Kiitos Saara. Sun valokuva on meidän eteisen ilmoitustaululla <3 syöt siinä aamiaista Skotlannissa!

Tänään on viimeinen vapaapäivä kun huomenna alkaa uusi työpaikka.. Jatkan viikonlopun teemaa olemalla tekemättä mitään. 

Vastaamattomia kysymyksiä 2

Tärkein ja dramaattisin: Miksei astioita käsinpestäessä huuhdella ollenkaan puhtaalla vedellä? Onko astianpesuaine jäämä terveysriski?

Ärsyttävin: Miksi taloissa on talvisin aina tosi kylmä? Lähinnä kysymys kuuluu, miksi eristys on niin huono? Ottaa esille silikoniikkunatiivisteen, huomaa että ikkunat on asennettu päin helvettiä. Googlettaa homeen terveysriskit.

Neuroottisin: Miksei ihmiset, joko A käytä talvisin takkia tai B käyttää heti syksyn alkaessa paksuinta mahdollista Alpeille suunniteltua toppatakkia? Periaate ei mitään tai kaikki mahdollinen tuntuu epämukavalta.

Miksi Lontooseen tulevilla ulkomaalaisilla on aina myös Alpeille suunniteltu talvitakki? Ei kai täällä nyt niin kylmä? Turistit ovat myös käsittämättömän ärsyttäviä julkisissa kulkuneuvoissa. Jäädään sitten siihen keskelle pällistelemään kun se metro tulee niin kukaan ei pääse mihinkään. Tai toisin päin. Käytetään minuutti metrosta poistumiseen ja sitten jäädään siihen eteen sen laukun kanssa pällistelemään. Mihinköhän sitä menisi? Katsonpa tästä opaskirjasta.

No nyt kun ensi vuonna on ne Olumpialaiset niin se kamala vanha metrojärjestelmä pitää yrittää laittaa kuntoon, että se sietää niitä harhailevia ja ihmetteleviä turisteja jopa miljoona kertaisen määrän lisää. Mut sitten kun ne korjaa sitä niin niiden pitää aina korjata viikonloppuna, kun ei ole sitä töihinmenoliikennettä. Mutta sitten A on aika hankala mennä viikonloppuna töihin tai B jos ei viikonloppuna tarvitse mennä töihin, ei voi oikeastaan mennä mihinkään kun SEITSEMÄN kolmestatoista metrolinjasta on korjauksessa. Heh.

Miksi ravintoloissa on aina joko liian kylmä tai liian kuuma? Syö sitten siinä takki päällä kuin terassilla olisi, tai otsa hiestä valuen kuuman tuulen pyyhkiessä katosta. Myös tarjoilija tärisee tai hikoilee olosuhteista riippuen kuin kuumeen kourissa.

Totuttelemiskysymys: Miksi ne niiden lämmityslaitteet on niin kovaäänisiä? Tuskin sain viime yönä unta. Hyväksyin asian, koska kerrankin oli lämmitys päällä!

Ai niin. Koevuororumban päätteeksi sain uuden työpaikan. Aloitan jo ens viikolla!

Pyhäinpäivä

 

Käytiin viikonloppuna Romseyssa Daven vanhemmilla juhlimassa pyhäinpäivää, joka on Briteissä viides lokakuuta, jolloin muistetaan ensimmäistä terroristia, Guy Fawkesia, joka yritti räjäyttää parlamentti talon Lontoossa. Iltaa juhlitaan kokoilla ja ilotulitteilla. Meillä oli nuotio, makkaragrilli ja valtavasti ilotulitteita niissä juhlissa missä oltiin. Makkaraa ja chiliä!

Vaikea sanoa on noissa kuvissa mitään järkeä ulkopuolisille.

Tultiin äsken takas kotiin ja odotellaan innolla ens viikolla alkavaa työhaastattelu koitosta! 

Toivottakaa onnea!

Lehmän hermot, kerrankin!

Vietin eilisen lauantain lehmänhermoisena tarjoilijana katsellen kun paikka hajoaa käsiin. 

Lounalle oli varauksia 20 mutta sisään ovista ja ikkunoista tupsahteli yhteensä 51 asiakasta, terassi oli täynnä (MARRASKUUSSA melkein) ja toinen tarjoilija aloittanut EILEN eikä puhu ENGLANTIA. 

Henkilökunnan ruokana oli lounaalla ja illallisella perunamuusia. Illalla saatiin kukin säännöstelty annos muusia; joku kolme ruokalusikallista, niin että kaikille riitti. Meitä on myös kielletty juomasta vettä työvuoron aikana, taukoja lukuunottamatta.

Illalliselle oli varauksia 52 ja ihmiset odotti pöytää jostain ysistä puol yhteentoista, sitten tietty alkuruoat kestää puol tuntia ja pääruoka toiset puoli tuntia, koska keittiö on sulaa kaaosta. Kävin aina välillä kysymässä annoksista puuttuvia komponentteja kuuluvaksi, huomatakseni että commi on heittänyt kyseisen ruoka-aineen lattialle tai muuta vastaavaa. Ai niin yhden pöydän alut kesti jonku tunnin koska "keitto oli jäässä". Tosin illan ensimmäiseen pöytääni sain pääruoat jo vartissa, jota ihmettelin itse ääneen useaan kertaan.

Kolmas tarjoilija lähetettiin kotiin kesken illan kun se oli ottanut tilauksia useista pöydistä, kuitenkaan laittamatta niitä koneelle. Huutoa kuului puoli tuntia ja sitten paukkui ovet.

Baarimikko istui kesken iltaa baarin lattialla ja korjasi työkenkiään mustalla teipillä. Niistä oli puoliksi kokonaan irronut pohjat ja irtisanoutumisaikaa on vielä kolme 15 tuntista vuoroa jäljellä. Olisin vaan halunnu kuulla mitä omistajalla on sanottavaa niistä kengistä. Ja aivan varmasti on jotain sanottavaa. Parhaat työkengät, ikinä.

Säännöllisin väli-ajoin koin suurta pahan olon tunnetta kun vilkaisin uuden mies tarjoilijan vatsan seutua huomatakseni että sen paita (ja housut) on jotain kolme kokoa liian pienet ja hänen karvainen vatsansa pilkottaa iloisesti nappien salliman aukeaman takaa. Asiakkaalle tämä iloinen aukeama on silmäntasolla. Takaapäin tarjoitui näkymä liian pienistä Bossin farkuista ja kunnon miehekkäästä Muffin topista. Kuuntelin kauhulla kun se otti jälkiruokatilausta ja yritti vastata kysymyksiin Walesilaisista juustoista. Välillä uusi tarjoilija pureskeli purukumia, seisoi kädet taskussa tai puuskassa tai lanteilla ja tuijotti kaaoksen ajautuneita pöytiään. Itketti ja nauratti. Välillä oksetti. Lohduttava ajatus on kuitenkin että kun se on tuolla hetken töissä niin alkaa ylimääräiset kilot karista, perunadietti on todistetusti aika lyömätön. Päinvastoin kaikkien karppaajien odotuksia; -5 kiloa.

15 tuntinen päivä kuitenkin loppui aikanaan ja pääsin sieltä hengissä pois. Tosin pitää todeta että eilen illalla asiakkaat oli niin ihania että sekin auttoi. Kellään ei mennyt hermot odotellessa ja kaikki oli ihania.

Huokaisin juuri helpotuksesta.

Maanantai Sohossa

Linkki englanninkieliseen ravintolablogiin:

Wannabe Fine-Dining: Monday lunch; Spuntino: Loaded with suspicion about the trend factor, no reservations and no phones policy we go for it in Monday afternoon. Spuntinos in Soh...

Maanantai lounas Sohossa; Spuntino

Sunnuntai

Primrose hill sunnuntai aamulla ysiltä.

Ja kuvan kaunis Turnpike Lane ilta-auringossa.

And bacon strips. And bacon strips.

Toad in a hole/konna kolossa

Kääri makkarat pekoniin, aseta makkarat uunivuoan pohjalle.

Sekoita taikina:

3 munaa ja 1 valkuainen, 3dl maitoa, 120g jauhoja.

Kaada makkaroiden päälle. Paista uunissa 180 asteessa 20-25 minuuttia tai kunnes kauniin kullan ruskea. 

Tarjoile perunamuusin, rsukean kastikkeen ja kasvisten kanssa.

Vastaamattomia kysymyksiä

Miksi ne haluaa istua ulkona vaikka on syksy ja kylmä ja tuulinen pilvinen sää?
Miksi ne luulee että kun tulee Suomesta niin ei muka tule kylmä?
Miksei ne käytä lämpimiä vaatteita?
Mistä ne ostaa huonekasveja?
Miksi ne syö niin epäterveellistä roskaa/ruokaa?
Miksei kukaan syö kasviksia ja vihanneksia ja hedelmiä?
Miks kaiken pitää olla kamalan makeaa?
Miksei niillä ole mitään työsuojelulakeja?
Miksi vuokranantajat saa tehdä ihan mitä vaan?
Miksi ne heittää kaikki roskat kadulle?
Miksei ne rakenna kunnon taloja?
Miksi ruokakaupassa on aina kamala tungos ja 20 ihmistä lastenvaunujen kanssa?
Miksei ruokakaupassa koskaan löydä mitään?
Miksi maito pilaantuu ennen viimeistä käyttöpäivää?
Miksi leipä homehtuu kokonaan sisältä muttei kuoresta?
Miksi kaikki on koko ajan tarjouksessa?
Mihin nää kaikki poliisiautot hälytysajossa on koko ajan menossa?

Ihme tyyppejä.
Kertokaa tuleeks mieleen lisää vastaamattomia kysymyksiä Englantilaisista/Lontoolaisista?
Ja jos joku tietää mistä niitä kasveja saa tai muita vastauksia niin kertokaa ihmeessä!

Innovatiivisia henkilökunnanruokailu vinkkejä

Ajattelin jakaa kanssanne muutamia herkullisia kohokohtia viime kuun henkilökunnan ruokailuista. Jokainen kohta on siis itsessään yksi ateria, joko lounas tai illallinen. 

• Jauhelihaa ja perunoita
• Jauhelihaa
• Paahdettuja perunoita ja perunamuusia
• Perunoita ja Couscousia
• Paistettu muna ja yksi kylkiluu
• Itämaisittain maustettu kastike porkkanan kuorista ja perunoita
• Perunoita, mysteerilihaa mössönä ja perunalastuja
• Perunamuusia ja pastaa
• Leipää ja perunamuusia

Sä olet ihan liian vaalea ollaksesi paikallisia

Aamuinen työmatka Chalk Farmin asemalta kulkee kadullisen verran Viktoriaanisten talojen ohi. Pihoilla käydään keskusteluja kodinhoitajien kanssa kukkien kastelusta tai lastenhoitajalle annetaan lisäohjeita välipaloista. Ruokakaupan pakettiauto tuo päivittäiset ruokaostokset suoraan sisälle keittiöön. 

Talojen asukkaat itse kuitenkin ovat jo Regent Streetin varrella sijaitsevissa pikkukahviloissa ja ravintoloissa juomassa ylihinnoiteltuja erikoiskahveja ja lukemassa sanomalehtiä. Kaikki haluavat istua ulkona terassilla, koska kaikilla on mukana valtava koira tai kaksi. Suosituimpia rotuja ovat, isot ja harvinaiset koirat. Valtavat huskyt, vinttikoirat ja villakoirat valtaavat kahviloiden edustat. 

Koirilla on kaulassa erikoistilatut nimelliset pronssiset kaulapannat joissa lukee kunkin koiran nimi. Niille ostetaan käsinvalmistettua, luomu koiranruokaa läheisestä lemmikkieläin kaupasta. Koirat viedään läheiseen Regents Park puistoon ylihinnoituille tarpeilleen. Kaikilla koiranulkoiluttajilla on sellainen linko millä pallon saa heitettyä satoja metreä ilman suurempia hauisvoimia. Sitten jaksaa mennä taas vaikka kahville.

Suurin osa antaa koirien juosta vapaana. Osa nuoremmista tykkää vieläkin vaellella omille teilleen tai vaikka sisälle meidän ravintolaan, piiloutua täynnä asiakkaita olevan pöydan alle ja kieltäytyä tulemasta pois, vaikka epätoivoinen koiria pelkäävä ravintolapäälikkö kuinka anelee. Koira pelästyy vielä enemmän kun tärisevä ravintolapäälikkö yrittää yhdellä sormella kaulapannasta pidellen raahaata valtavan koiran pois pöydän alta. Koira ei suostu. Kukaan ei tiedä kenelle koira kuuluu. Suomalainen tarjoilija hihittää punaisena nurkassa.

Ulkona kadulla kulkee valikoima brittiläisiä pikkujulkkiksia ja jokunen maailmanluokan kuuluisuus. Jamie Oliver asuu jossain nurkan takana ja raahustaa katua verkkareissa ja ilmeisen väsyneenä. Ricky Gerwais kävi tyttöystävänsä kanssa aamukahvilla ja lehtiä lukemassa. Kaadoin vettä pöydälle ja Ricky kiitti kun kuivasin sen pois. Päättelin tästä että ihan mukava tyyppi. Gwen Stefanin talo on parin sadan metrin päässä raflasta, puiston kulmassa. Sekin käveli ohi lasten ja lastenhoitajan kanssa viikonloppuna, ja siitä lähtien paparazzit on päivystänyt talon ulkopuolella. Se on erittäin kaunis, tyylikkään keltainen, nelikerroksinen Viktorian aikainen pytinki. Sitten on jotain brittinäyttelijöitä joita ravintolapäälikkö bongailee kadulta ja osoittaa mulle. Se tykkää kummentoida niiden painoa, koska siitä käy samalla ilmi että ravintolapäälikkö on nähnyt ne ennenkin. Ravintolapäälikkö rakastaa name dropata eli mainita julkkiksia nimeltä. 

Ravintolan asiakaskunta on sitä vähän vanhempaa ikäpolvea maustettuna jokusella hipsterillä joka vaeltaa ovesta sisään. Eilen tuli sisään tyypillinen hipster parinkunta, joka ruokalistan avatessaan joutui toteamaan ettei elintaso riitä ihan meidän hinnoille. Parempi niin, koska pääsin jopa ihmisten aikaan kotiin eilen. 

Ihmiset yleensä suoraan kysyy että oonko mä Puolalainen vai Walesista. Englantilaisrouvilla on joku ihme juttu kysellä mistä tarjoilijat on kotoisin, sitten ne kertoo jonkun mukahauskan jutun liittyen siihen maahan. Yleensä niiden lomamatkalta tai jonkun muun lomamatkalta ja sitten ne lausuu pieleen joitain kaupunkien nimiä ja sanoo että oli helvetin kylmä. Tai niinkuin yksi mies tässä yksi päivä totesi että: Suomessa on varmaan rankka asua kun on kaikki se metsästys ja jää. All that hunting and ice, you know.

Sitten on kokematon ravintolatyöntekijä virta, usein ranskasta, joka tulee kysymään että mitkä katteet laitetaan keitolle. Bon.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Menen tästä työhaastatteluun ja sitten hierojalle.

Aamuja

Meen töihin aikasin aamulla ja tuun takas kotiin vasta puolen yön jälkeen. Sen takia aina vapaapäivänä aamut on parhaita kun ei tarvitse kiirehtiä tai mennä mihinkään. Saa rauhassa nukkua vähän myöhempään, heräillä rauhassa, kattoa nettitelkkaria ja syödä aamiaista lounasaikaan.

Jogurttia, marjoja ja hedelmiä.

Paikallinen Elovena-tyttö.

Me tarvitaan kahta eri maitoa: punanen on rasvaton ja vihreä kaks prosenttinen. 

Kaurapuuroa, marjoja ja teetä!

Kesti hetken ennen ku huomasin et pankista oli vihdoin tullu kirje ja siskolta paketti! Sisko oli lähettäny Fazerin suklaalevyn ja irtokarkkeja. Tälläsia pakettaja sais tulla joka viikko! Haaveilen Fazerinasta..

Kävin sitten pankissa kysymässä mitä ne tykkää siitä mun hakemuksesta ja NYT mulla on PANKKITILI. The Co-Operative Bank pelasti ja niiltä saa ihan älyttömän hyvää, asiakaslähtöistä palvelua. Ja tänäänki ku kävelin Wood Greenin pääkatua Co-op pankille niin kaikki muut pankit oli niin täynnä asiakkaista et siellä oli ainaki puolen tunnin jono mut mun pankissa ei ollu ees paha jono. Se nyt saattaa oll ahyvä tai huono asia mut tällä hetkellä se on hyvä. Nyt saan ekan palkanki suoraan tilille! Ilon päivä ja samalla hain siitä vierestä kirjastokortin!

Laitoin äsken pizzataikinan kohoomaan ja alan kohta vääntää illallista. Mennään illalla Muswell Hillin Odeoniin kattoon Tinker Taylor Soldier Spy - leffa. Loistava vapaapäivä!

KARKKIA ja epärehellisiä ihmisiä!

Tea Cakes eli Tee kakkusia. Jonkinlainen anglikaaninen versio kunnon Suomalaisista "pusuista". En osta enää kun suuhun jää kummallinen teollinen kalvo. Kyllä Suomalainen pusu on parempi!

Tässä on mun uusin addiktio. Cadburyn Crunchie rocks jonka löysin lentokentältä. Dave taas tykkää Cadburyn Caramel Nibblesseista. Ostetaan siis pussi molemmille!

Ihmeellisempiä uutisia on se että joku on varastanu mun syntymäpäivälahjan postista! Daven vanhemmat oli lähettäny mulle paketin viime viikolla mun synttäreilleje ensin ne ei saanu sitä toimitettua ja nyt se oli toimitettu väärään osotteeseen ja joku oli ottanu sen vastaan. Se joku oli myös väärentäny mun nimikirjotuksen siihen toimitukseen. Ärsyttävää!

Tänään mulla on ihana vapaapäivä ja sen sijaan että ostaisin karkkia meidän leffailtaan aion tehdä juustokakkua, sen uuden leivonnaiskirjan ohjeen mukaan jonka Dave anto mullle syntymäpäivälahjaksi. Oon ollu viimeset kaks viikkoa vaan koko ajan töissä, joten en oo hirveesti ehtiny ottaa kuvia tai kirjotella tai muutenkaan olla koneella.

Nyt meen Wood Greeniin ostoksille ja etsimään verhokoukkuja!

Synttäri viikonloppu

Moikka! Olipa kamala toi viime viikko ku mitään ei pystyny tai jaksanu tehdä. 

Alotin työt Primrose Hillillä Pohjois-Lontoossa. Paikallinen ravintolakulttuuri on vähän erilaista kuin Suomessa. Työpäivät alkaa 9.30 aamulla ja loppuu illalla siihen ku rafla menee kiinni eli työpäivät venyy yleensä sinne 13-14 tuntiin. Ja aamulla sitten taas uudestaan. Tosin varsinainen työtahti ei oo niin paha kuin Suomessa. Täällä kaikki on suunniteltu idiooteille. Palkkakin on sitten sitä luokkaa. En edes uskalla laskea varsinaista tuntipalkkaa koska pelkään et alan itkeä ja kieltäydyn edes menemästä töihin. Mutta voin sanoa että palkka maksetaan pähkinöinä. Ei siis mikään ihme ettei ne onnistu saamaan kunnon työntekijöitä tai saada ihmisiä jäämään pidemmäks aika samaan paikkaan.

Lauantaina käytiin aamulla taas pankissa ja vaikka ne oli sanonu et saat pankkitilin heti ku saat töitä niin enpäs vieläkään saanu. Tällä kertaa sanoin sitten heille ihan suoraan että kiitti nyt riitti. En haluu olla enää missään tekemisissä HSBC:n kanssa. Kerroin sen heille myös sähköpostissa virallisen valituksen muodossa. 

No kuitenki, illalla Dave vei mut syömään Odetteen! Oltiin varattu pöytä synttäri-illalliselle jo viikkoja ennen ku edes hain sinne töihin ja ne oli niin innoissaan et ollaan tulossa, et oli pakko. Ja olihan se mukava käydä kokeilemassa paikka asiakkaan näkökulmasta. Ruoka siellä on aivan mahtavaa! Syötiin alkuun kyyhkystä ja Dave otti Sian pää mustamakkara terriiniä, joka on meidän nimikko alkuruoka. Pääruoaksi söin Walesilaista lammasta ja Dave söi Pikkikampelaa, annos joka voitti jonku telkkukilpailun ja tarjoiltiin sitten Kuningattaren 80vuotis synttäreillä. Jälkkäriks pistaasikakkua ja mansikka juustokakkua.

Sunnuntaina oli mun varsinainen synttäripäivä ja Dave toi mulle sänkyyn aamulla Amerikkalaisia mustikka pannukakkuja ja vaahterasiirappia. Oli ihan mahtavan makusia! En vaan ymmärrä et miks siihen päälle pitäis laittaa vielä VOITAKIN!

Äiti lähetti mulle ihanasti kaks paria vihreitä villasukkia ja Davelle oman liilan parin! Dave laitto omansa heti jalkaan ja otti ne pois vasta kun sanoin että eikö sulle tuu kuuma noi jalassa.

Davelta sain lahjaksi Hummingbrd Bakeryn leivoskirjan. Oltiin leipomossa just käymässä muutama viikko sitten. Ja sitten sain salaa haaveilemani vedoksen van Goghn maalauksesta Almond Blossoms, johon rakastuin jokunen kuukausi sitten. Käydään kehystämässä se ja pari Daven maalausta ja laitetaan ne seinille. 

Sunnuntai lounaalla käytiin taas The Queensin terassilla. Aurinkokin välillä paisto mut sit alko taas sataa.

Illalla juotiin vähän shampanjaa ja syötiin tapaksia ja juustoja. Shamppis oli tervetuliaislahja Daven vanhemmilta ja oltiin säästelty sitä ehkä juuri tällaista iltaa varten. Aivan loistava syntymäpäivä viikonloppu!!!

Töitä!

Työnhaku kävi jännitysnäytelmäksi. 

Ensimmäisenä tuli soitto Michelin tähti paikasta jota pyörittää Islantilainen keittiömestari ja Ranskalainen sommelier. Paikalla on erittäin vaikuttava viinilista ja yli sadan shampanjan shamppis lista ja siihen kuuluva shampanja baari. Ruoka on modernia Eurooppalaista Skandinaavisin ja Islantilaisin vaikuttein. Somppa-ravintolapäälikkö haluaa mut shamppisbaarin vastaavaksi muutaman kuukauden ajaks jonka jälkeen voisin siirtyä saliin tai jäädä juomapuolelle harjotteleen. 

Tein baarissa koevuoron, aina välillä vilkuillen kaivaten ravintolasalin puolelle, samalla kun näpersin menemään Ascottia tai Shampolitania. Siitä on yli vuosi kun viimeksi tein koko illan baaritiskin takana, mutta ihan kivasti se meni. 

Sitten tuli soittoa ravintolasta Mayfairissa, myös Michelin tähti paikka, joka kuuluu kolmen ravintolan ryhmään. Tapasin siellä ketjun omistajan ja ravintolapäällikön. Ravintola on bistro tyyppinen rentoa mutta hyvää palvelua painottava ravintola viikottain vaihtuvine ruokalistoineen. Ravintolapäälikkö tarjosi hovimestarin paikkaa. Tästä tuli heti ykkös vaihtoehtoni.

Mutta kun kävin tekemässä loistokkaan tunnin mittaisen koevuoron melkein tyhjässä ravintolassa petyinkin kovasti. Palvelun taso, asiakkaiden taso ja koko paikan tunnelma oli tylsä. Lontoossa jaellaan Michelin tähtiä ihan kelle sattuu ja miten sattuu. 

Seuraavaksi soitti vasta avanneen hotelliravintolan Australialainen ravintolapäälikkö, kävin erittäin vaikuttavassa linnassa haastattelussa, ja tarjosivat myös hovin paikkaa. Tässä ravintolassa on parasta työmatkan lyhyys ja mahtavan hieno ravintolasali. Itse lista on vähän tylsähkö. Plus oon lukenut joitain ei niin imartelevia arvosteluja. Komea se kyllä on.

Kulman takaa tuli sitten SUNNUNTAIaamuna soitto että mun suosikki ravintolan ravintolapäällikkö täällä. Tuletko haastatteluun? Paikassa on Skotlantilainen keittiömestari ja ruoka Englantilais-Ranskalaista. Kauden raaka-aineita ja lähiruokaa. Sanoin sitten ihan suoraan että nyt on kyllä niin että oon jo käyny parissa haastattelussa ja oikeestaan jo valitsemassa parista rajatusta vaihtoehdosta mihin oon menossa. Jätin asian muhimaan.

Maanantai aamuna (pyhäpäivä) tuli sitten pitkä sähköposti jossa ravintolapäälikkö tarjoaa paikkaa, pelkän ansioluettelon ja sunnuntaisen puhelinkeskustelun perusteella. Siinä on miehellä jo yritystä, ja hyvä palkkatarjous, joten suostuin menemään tiistaina haastatteluun. Se oli pisin haastattelu neljästä jossa ravintolapäälikkö puhuin tunnin siitä millanen paikka on. Paikassa on paljon sellaisia asioita mistä tykkään ja se on paljon mielenkiintoisempi kuin edellinen ykkös vaihtoehto. Niinpä suostuin tekemään koevuoron myös siellä sitten keskiviikkoiltana. Jos vaikka silloin saisin päätettyä.

Kävin tekeen koevuoron eilen ja otin paikan vastaan. Alotan työt maanantaina. Nyt on sit viel kivasti pitkä viikonloppu vapaata molemmilla!

Sunnuntaina

Kävin perjantaina kahdessa työhaastattelussa keskustassa, lauantaina aamulla haastattelussa ja illalla tein koevuoron shamppisbaarissa.

Kaiken sen jälkeen oli ihanaa että Sunnuntaina oli vapaapäivä! Mentiin keskustaan Covent Gardenin Seven Dialiin etsimään Davelle sadetakkia. Ollaan kumpiki ihan kyllästyneitä tähän jatkuvaan huonoon säähän. Mut ei löytyny takkia ainakaan vielä.

Tavattiin Covent Gardenissa Steve ja Auri jotka oli valinnu meille sunnuntai lounaspaikaks Belgialaisen Belgo Centraalin. Siitä löytyy enemmän juttua tässä.

Loppuilta me maisteltiin oluita ja siidereitä tässä loistavassa pikku baarissa!

Työhässäkät jatkui sitten tänään neljännellä haastattelulla, huomenna ja ylihuomenna molempina sitten taas koevuoro. On ihan typerää tehdä niin monta koevuoroa mutta muutan koko ajan mieltäni parhaasta paikasta ja koko ajan tulee uusia pyyntöjä vieläki mielenkiintosempaan paikkaan. Eli neljä työpaikkaa, joista nyt valitsen kahdesta. Tod. näk. sen parempi palkkaisen ja mielenkiintoisemman.