Sä olet ihan liian vaalea ollaksesi paikallisia

Aamuinen työmatka Chalk Farmin asemalta kulkee kadullisen verran Viktoriaanisten talojen ohi. Pihoilla käydään keskusteluja kodinhoitajien kanssa kukkien kastelusta tai lastenhoitajalle annetaan lisäohjeita välipaloista. Ruokakaupan pakettiauto tuo päivittäiset ruokaostokset suoraan sisälle keittiöön. 

Talojen asukkaat itse kuitenkin ovat jo Regent Streetin varrella sijaitsevissa pikkukahviloissa ja ravintoloissa juomassa ylihinnoiteltuja erikoiskahveja ja lukemassa sanomalehtiä. Kaikki haluavat istua ulkona terassilla, koska kaikilla on mukana valtava koira tai kaksi. Suosituimpia rotuja ovat, isot ja harvinaiset koirat. Valtavat huskyt, vinttikoirat ja villakoirat valtaavat kahviloiden edustat. 

Koirilla on kaulassa erikoistilatut nimelliset pronssiset kaulapannat joissa lukee kunkin koiran nimi. Niille ostetaan käsinvalmistettua, luomu koiranruokaa läheisestä lemmikkieläin kaupasta. Koirat viedään läheiseen Regents Park puistoon ylihinnoituille tarpeilleen. Kaikilla koiranulkoiluttajilla on sellainen linko millä pallon saa heitettyä satoja metreä ilman suurempia hauisvoimia. Sitten jaksaa mennä taas vaikka kahville.

Suurin osa antaa koirien juosta vapaana. Osa nuoremmista tykkää vieläkin vaellella omille teilleen tai vaikka sisälle meidän ravintolaan, piiloutua täynnä asiakkaita olevan pöydan alle ja kieltäytyä tulemasta pois, vaikka epätoivoinen koiria pelkäävä ravintolapäälikkö kuinka anelee. Koira pelästyy vielä enemmän kun tärisevä ravintolapäälikkö yrittää yhdellä sormella kaulapannasta pidellen raahaata valtavan koiran pois pöydän alta. Koira ei suostu. Kukaan ei tiedä kenelle koira kuuluu. Suomalainen tarjoilija hihittää punaisena nurkassa.

Ulkona kadulla kulkee valikoima brittiläisiä pikkujulkkiksia ja jokunen maailmanluokan kuuluisuus. Jamie Oliver asuu jossain nurkan takana ja raahustaa katua verkkareissa ja ilmeisen väsyneenä. Ricky Gerwais kävi tyttöystävänsä kanssa aamukahvilla ja lehtiä lukemassa. Kaadoin vettä pöydälle ja Ricky kiitti kun kuivasin sen pois. Päättelin tästä että ihan mukava tyyppi. Gwen Stefanin talo on parin sadan metrin päässä raflasta, puiston kulmassa. Sekin käveli ohi lasten ja lastenhoitajan kanssa viikonloppuna, ja siitä lähtien paparazzit on päivystänyt talon ulkopuolella. Se on erittäin kaunis, tyylikkään keltainen, nelikerroksinen Viktorian aikainen pytinki. Sitten on jotain brittinäyttelijöitä joita ravintolapäälikkö bongailee kadulta ja osoittaa mulle. Se tykkää kummentoida niiden painoa, koska siitä käy samalla ilmi että ravintolapäälikkö on nähnyt ne ennenkin. Ravintolapäälikkö rakastaa name dropata eli mainita julkkiksia nimeltä. 

Ravintolan asiakaskunta on sitä vähän vanhempaa ikäpolvea maustettuna jokusella hipsterillä joka vaeltaa ovesta sisään. Eilen tuli sisään tyypillinen hipster parinkunta, joka ruokalistan avatessaan joutui toteamaan ettei elintaso riitä ihan meidän hinnoille. Parempi niin, koska pääsin jopa ihmisten aikaan kotiin eilen. 

Ihmiset yleensä suoraan kysyy että oonko mä Puolalainen vai Walesista. Englantilaisrouvilla on joku ihme juttu kysellä mistä tarjoilijat on kotoisin, sitten ne kertoo jonkun mukahauskan jutun liittyen siihen maahan. Yleensä niiden lomamatkalta tai jonkun muun lomamatkalta ja sitten ne lausuu pieleen joitain kaupunkien nimiä ja sanoo että oli helvetin kylmä. Tai niinkuin yksi mies tässä yksi päivä totesi että: Suomessa on varmaan rankka asua kun on kaikki se metsästys ja jää. All that hunting and ice, you know.

Sitten on kokematon ravintolatyöntekijä virta, usein ranskasta, joka tulee kysymään että mitkä katteet laitetaan keitolle. Bon.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Menen tästä työhaastatteluun ja sitten hierojalle.