Sä olet ihan liian vaalea ollaksesi paikallisia

Aamuinen työmatka Chalk Farmin asemalta kulkee kadullisen verran Viktoriaanisten talojen ohi. Pihoilla käydään keskusteluja kodinhoitajien kanssa kukkien kastelusta tai lastenhoitajalle annetaan lisäohjeita välipaloista. Ruokakaupan pakettiauto tuo päivittäiset ruokaostokset suoraan sisälle keittiöön. 

Talojen asukkaat itse kuitenkin ovat jo Regent Streetin varrella sijaitsevissa pikkukahviloissa ja ravintoloissa juomassa ylihinnoiteltuja erikoiskahveja ja lukemassa sanomalehtiä. Kaikki haluavat istua ulkona terassilla, koska kaikilla on mukana valtava koira tai kaksi. Suosituimpia rotuja ovat, isot ja harvinaiset koirat. Valtavat huskyt, vinttikoirat ja villakoirat valtaavat kahviloiden edustat. 

Koirilla on kaulassa erikoistilatut nimelliset pronssiset kaulapannat joissa lukee kunkin koiran nimi. Niille ostetaan käsinvalmistettua, luomu koiranruokaa läheisestä lemmikkieläin kaupasta. Koirat viedään läheiseen Regents Park puistoon ylihinnoituille tarpeilleen. Kaikilla koiranulkoiluttajilla on sellainen linko millä pallon saa heitettyä satoja metreä ilman suurempia hauisvoimia. Sitten jaksaa mennä taas vaikka kahville.

Suurin osa antaa koirien juosta vapaana. Osa nuoremmista tykkää vieläkin vaellella omille teilleen tai vaikka sisälle meidän ravintolaan, piiloutua täynnä asiakkaita olevan pöydan alle ja kieltäytyä tulemasta pois, vaikka epätoivoinen koiria pelkäävä ravintolapäälikkö kuinka anelee. Koira pelästyy vielä enemmän kun tärisevä ravintolapäälikkö yrittää yhdellä sormella kaulapannasta pidellen raahaata valtavan koiran pois pöydän alta. Koira ei suostu. Kukaan ei tiedä kenelle koira kuuluu. Suomalainen tarjoilija hihittää punaisena nurkassa.

Ulkona kadulla kulkee valikoima brittiläisiä pikkujulkkiksia ja jokunen maailmanluokan kuuluisuus. Jamie Oliver asuu jossain nurkan takana ja raahustaa katua verkkareissa ja ilmeisen väsyneenä. Ricky Gerwais kävi tyttöystävänsä kanssa aamukahvilla ja lehtiä lukemassa. Kaadoin vettä pöydälle ja Ricky kiitti kun kuivasin sen pois. Päättelin tästä että ihan mukava tyyppi. Gwen Stefanin talo on parin sadan metrin päässä raflasta, puiston kulmassa. Sekin käveli ohi lasten ja lastenhoitajan kanssa viikonloppuna, ja siitä lähtien paparazzit on päivystänyt talon ulkopuolella. Se on erittäin kaunis, tyylikkään keltainen, nelikerroksinen Viktorian aikainen pytinki. Sitten on jotain brittinäyttelijöitä joita ravintolapäälikkö bongailee kadulta ja osoittaa mulle. Se tykkää kummentoida niiden painoa, koska siitä käy samalla ilmi että ravintolapäälikkö on nähnyt ne ennenkin. Ravintolapäälikkö rakastaa name dropata eli mainita julkkiksia nimeltä. 

Ravintolan asiakaskunta on sitä vähän vanhempaa ikäpolvea maustettuna jokusella hipsterillä joka vaeltaa ovesta sisään. Eilen tuli sisään tyypillinen hipster parinkunta, joka ruokalistan avatessaan joutui toteamaan ettei elintaso riitä ihan meidän hinnoille. Parempi niin, koska pääsin jopa ihmisten aikaan kotiin eilen. 

Ihmiset yleensä suoraan kysyy että oonko mä Puolalainen vai Walesista. Englantilaisrouvilla on joku ihme juttu kysellä mistä tarjoilijat on kotoisin, sitten ne kertoo jonkun mukahauskan jutun liittyen siihen maahan. Yleensä niiden lomamatkalta tai jonkun muun lomamatkalta ja sitten ne lausuu pieleen joitain kaupunkien nimiä ja sanoo että oli helvetin kylmä. Tai niinkuin yksi mies tässä yksi päivä totesi että: Suomessa on varmaan rankka asua kun on kaikki se metsästys ja jää. All that hunting and ice, you know.

Sitten on kokematon ravintolatyöntekijä virta, usein ranskasta, joka tulee kysymään että mitkä katteet laitetaan keitolle. Bon.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Menen tästä työhaastatteluun ja sitten hierojalle.

Aamuja

Meen töihin aikasin aamulla ja tuun takas kotiin vasta puolen yön jälkeen. Sen takia aina vapaapäivänä aamut on parhaita kun ei tarvitse kiirehtiä tai mennä mihinkään. Saa rauhassa nukkua vähän myöhempään, heräillä rauhassa, kattoa nettitelkkaria ja syödä aamiaista lounasaikaan.

Jogurttia, marjoja ja hedelmiä.

Paikallinen Elovena-tyttö.

Me tarvitaan kahta eri maitoa: punanen on rasvaton ja vihreä kaks prosenttinen. 

Kaurapuuroa, marjoja ja teetä!

Kesti hetken ennen ku huomasin et pankista oli vihdoin tullu kirje ja siskolta paketti! Sisko oli lähettäny Fazerin suklaalevyn ja irtokarkkeja. Tälläsia pakettaja sais tulla joka viikko! Haaveilen Fazerinasta..

Kävin sitten pankissa kysymässä mitä ne tykkää siitä mun hakemuksesta ja NYT mulla on PANKKITILI. The Co-Operative Bank pelasti ja niiltä saa ihan älyttömän hyvää, asiakaslähtöistä palvelua. Ja tänäänki ku kävelin Wood Greenin pääkatua Co-op pankille niin kaikki muut pankit oli niin täynnä asiakkaista et siellä oli ainaki puolen tunnin jono mut mun pankissa ei ollu ees paha jono. Se nyt saattaa oll ahyvä tai huono asia mut tällä hetkellä se on hyvä. Nyt saan ekan palkanki suoraan tilille! Ilon päivä ja samalla hain siitä vierestä kirjastokortin!

Laitoin äsken pizzataikinan kohoomaan ja alan kohta vääntää illallista. Mennään illalla Muswell Hillin Odeoniin kattoon Tinker Taylor Soldier Spy - leffa. Loistava vapaapäivä!

KARKKIA ja epärehellisiä ihmisiä!

Tea Cakes eli Tee kakkusia. Jonkinlainen anglikaaninen versio kunnon Suomalaisista "pusuista". En osta enää kun suuhun jää kummallinen teollinen kalvo. Kyllä Suomalainen pusu on parempi!

Tässä on mun uusin addiktio. Cadburyn Crunchie rocks jonka löysin lentokentältä. Dave taas tykkää Cadburyn Caramel Nibblesseista. Ostetaan siis pussi molemmille!

Ihmeellisempiä uutisia on se että joku on varastanu mun syntymäpäivälahjan postista! Daven vanhemmat oli lähettäny mulle paketin viime viikolla mun synttäreilleje ensin ne ei saanu sitä toimitettua ja nyt se oli toimitettu väärään osotteeseen ja joku oli ottanu sen vastaan. Se joku oli myös väärentäny mun nimikirjotuksen siihen toimitukseen. Ärsyttävää!

Tänään mulla on ihana vapaapäivä ja sen sijaan että ostaisin karkkia meidän leffailtaan aion tehdä juustokakkua, sen uuden leivonnaiskirjan ohjeen mukaan jonka Dave anto mullle syntymäpäivälahjaksi. Oon ollu viimeset kaks viikkoa vaan koko ajan töissä, joten en oo hirveesti ehtiny ottaa kuvia tai kirjotella tai muutenkaan olla koneella.

Nyt meen Wood Greeniin ostoksille ja etsimään verhokoukkuja!

Synttäri viikonloppu

Moikka! Olipa kamala toi viime viikko ku mitään ei pystyny tai jaksanu tehdä. 

Alotin työt Primrose Hillillä Pohjois-Lontoossa. Paikallinen ravintolakulttuuri on vähän erilaista kuin Suomessa. Työpäivät alkaa 9.30 aamulla ja loppuu illalla siihen ku rafla menee kiinni eli työpäivät venyy yleensä sinne 13-14 tuntiin. Ja aamulla sitten taas uudestaan. Tosin varsinainen työtahti ei oo niin paha kuin Suomessa. Täällä kaikki on suunniteltu idiooteille. Palkkakin on sitten sitä luokkaa. En edes uskalla laskea varsinaista tuntipalkkaa koska pelkään et alan itkeä ja kieltäydyn edes menemästä töihin. Mutta voin sanoa että palkka maksetaan pähkinöinä. Ei siis mikään ihme ettei ne onnistu saamaan kunnon työntekijöitä tai saada ihmisiä jäämään pidemmäks aika samaan paikkaan.

Lauantaina käytiin aamulla taas pankissa ja vaikka ne oli sanonu et saat pankkitilin heti ku saat töitä niin enpäs vieläkään saanu. Tällä kertaa sanoin sitten heille ihan suoraan että kiitti nyt riitti. En haluu olla enää missään tekemisissä HSBC:n kanssa. Kerroin sen heille myös sähköpostissa virallisen valituksen muodossa. 

No kuitenki, illalla Dave vei mut syömään Odetteen! Oltiin varattu pöytä synttäri-illalliselle jo viikkoja ennen ku edes hain sinne töihin ja ne oli niin innoissaan et ollaan tulossa, et oli pakko. Ja olihan se mukava käydä kokeilemassa paikka asiakkaan näkökulmasta. Ruoka siellä on aivan mahtavaa! Syötiin alkuun kyyhkystä ja Dave otti Sian pää mustamakkara terriiniä, joka on meidän nimikko alkuruoka. Pääruoaksi söin Walesilaista lammasta ja Dave söi Pikkikampelaa, annos joka voitti jonku telkkukilpailun ja tarjoiltiin sitten Kuningattaren 80vuotis synttäreillä. Jälkkäriks pistaasikakkua ja mansikka juustokakkua.

Sunnuntaina oli mun varsinainen synttäripäivä ja Dave toi mulle sänkyyn aamulla Amerikkalaisia mustikka pannukakkuja ja vaahterasiirappia. Oli ihan mahtavan makusia! En vaan ymmärrä et miks siihen päälle pitäis laittaa vielä VOITAKIN!

Äiti lähetti mulle ihanasti kaks paria vihreitä villasukkia ja Davelle oman liilan parin! Dave laitto omansa heti jalkaan ja otti ne pois vasta kun sanoin että eikö sulle tuu kuuma noi jalassa.

Davelta sain lahjaksi Hummingbrd Bakeryn leivoskirjan. Oltiin leipomossa just käymässä muutama viikko sitten. Ja sitten sain salaa haaveilemani vedoksen van Goghn maalauksesta Almond Blossoms, johon rakastuin jokunen kuukausi sitten. Käydään kehystämässä se ja pari Daven maalausta ja laitetaan ne seinille. 

Sunnuntai lounaalla käytiin taas The Queensin terassilla. Aurinkokin välillä paisto mut sit alko taas sataa.

Illalla juotiin vähän shampanjaa ja syötiin tapaksia ja juustoja. Shamppis oli tervetuliaislahja Daven vanhemmilta ja oltiin säästelty sitä ehkä juuri tällaista iltaa varten. Aivan loistava syntymäpäivä viikonloppu!!!

Töitä!

Työnhaku kävi jännitysnäytelmäksi. 

Ensimmäisenä tuli soitto Michelin tähti paikasta jota pyörittää Islantilainen keittiömestari ja Ranskalainen sommelier. Paikalla on erittäin vaikuttava viinilista ja yli sadan shampanjan shamppis lista ja siihen kuuluva shampanja baari. Ruoka on modernia Eurooppalaista Skandinaavisin ja Islantilaisin vaikuttein. Somppa-ravintolapäälikkö haluaa mut shamppisbaarin vastaavaksi muutaman kuukauden ajaks jonka jälkeen voisin siirtyä saliin tai jäädä juomapuolelle harjotteleen. 

Tein baarissa koevuoron, aina välillä vilkuillen kaivaten ravintolasalin puolelle, samalla kun näpersin menemään Ascottia tai Shampolitania. Siitä on yli vuosi kun viimeksi tein koko illan baaritiskin takana, mutta ihan kivasti se meni. 

Sitten tuli soittoa ravintolasta Mayfairissa, myös Michelin tähti paikka, joka kuuluu kolmen ravintolan ryhmään. Tapasin siellä ketjun omistajan ja ravintolapäällikön. Ravintola on bistro tyyppinen rentoa mutta hyvää palvelua painottava ravintola viikottain vaihtuvine ruokalistoineen. Ravintolapäälikkö tarjosi hovimestarin paikkaa. Tästä tuli heti ykkös vaihtoehtoni.

Mutta kun kävin tekemässä loistokkaan tunnin mittaisen koevuoron melkein tyhjässä ravintolassa petyinkin kovasti. Palvelun taso, asiakkaiden taso ja koko paikan tunnelma oli tylsä. Lontoossa jaellaan Michelin tähtiä ihan kelle sattuu ja miten sattuu. 

Seuraavaksi soitti vasta avanneen hotelliravintolan Australialainen ravintolapäälikkö, kävin erittäin vaikuttavassa linnassa haastattelussa, ja tarjosivat myös hovin paikkaa. Tässä ravintolassa on parasta työmatkan lyhyys ja mahtavan hieno ravintolasali. Itse lista on vähän tylsähkö. Plus oon lukenut joitain ei niin imartelevia arvosteluja. Komea se kyllä on.

Kulman takaa tuli sitten SUNNUNTAIaamuna soitto että mun suosikki ravintolan ravintolapäällikkö täällä. Tuletko haastatteluun? Paikassa on Skotlantilainen keittiömestari ja ruoka Englantilais-Ranskalaista. Kauden raaka-aineita ja lähiruokaa. Sanoin sitten ihan suoraan että nyt on kyllä niin että oon jo käyny parissa haastattelussa ja oikeestaan jo valitsemassa parista rajatusta vaihtoehdosta mihin oon menossa. Jätin asian muhimaan.

Maanantai aamuna (pyhäpäivä) tuli sitten pitkä sähköposti jossa ravintolapäälikkö tarjoaa paikkaa, pelkän ansioluettelon ja sunnuntaisen puhelinkeskustelun perusteella. Siinä on miehellä jo yritystä, ja hyvä palkkatarjous, joten suostuin menemään tiistaina haastatteluun. Se oli pisin haastattelu neljästä jossa ravintolapäälikkö puhuin tunnin siitä millanen paikka on. Paikassa on paljon sellaisia asioita mistä tykkään ja se on paljon mielenkiintoisempi kuin edellinen ykkös vaihtoehto. Niinpä suostuin tekemään koevuoron myös siellä sitten keskiviikkoiltana. Jos vaikka silloin saisin päätettyä.

Kävin tekeen koevuoron eilen ja otin paikan vastaan. Alotan työt maanantaina. Nyt on sit viel kivasti pitkä viikonloppu vapaata molemmilla!